Something old, something new, something borrowed and something blue

Jalat on niin poikki kävelemisestä, että oli tultava hotellille ottamaan rennosti. Kiinaa on nyt nähty palanen ja tosi mahtava, että tuli koettua jotain ihan uutta. Pakko vielä ääneen tässä pohtia sitä, miten valtavissa muutoksen tuulissa tämä kaupunki elää.

• Chongqingissa on tällä hetkellä 32 miljoonaa asukasta. Aika paljon. Muuttovirta kaupunkiin ei kuitenkaan ole tyrehtynyt vaan alueelle muuttaa päivittäin 10 000 uutta asukasta. 
• Chongqingin lentokenttää ei turhaan kutsuttu Helsinki-Vantaalla "ladoksi", kenttä muistuttaa kovasti Joensuun lentokenttää kooltaan. Laajennussuunnitelmat ovat kuitenkin huimat. Vuoteen 2015 mennessä kentän odotetaan palvelevan vuosittain 60 miljoonaa matkustajaa, kun Helsinki-Vantaan läpi matkustaa vuodessa vaivaiset 15 miljoonaa. 
• Keskustassa rakennetaan pilvenpiirtäjiä jokaiseen tonttiin. Minne tahansa suuntaan lähtee, ympärillä on korkeita rakennustyömaita. Kaikki alle viisi kerroksiset talot tunnutaan purkavan.
• Ostoskeskuksia löytyy useita, mutta niissä tuppaa olemaan vasta muutama länsimainen tuotemerkki. Tai sitten luksustuotemerkkejä. Tavallisin ostoskeskus, johon poikkesimme, koostui noin 5-10 kerroksesta, joista vielä kaksi tai kolme ylintä oli avaamatta. Joka puolella oli "opening soon" -verhoilla varustettuja osastoja. 
• Chongqingin metrossa on kolme linjaa. Metro on moderni ja siisti, siellä on opastukset ja lippuautomaatit myös englanniksi. Suunnitteilla on "vähän" laajempi metroverkosto. Tarkkaa aikataulua ei ole annettu, mutta tässä alla vertailun vuoksi nykyinen metrokartta ja tuleva metroverkosto. 

Saattaapa siis olla, että kun kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä joku ystävistä (tai lapsista..? :D) lähtee käymään Chongqingissa, on vastassa aika erilainen kaupunki, kuin mitä me nyt täällä saimme nähdä ja kokea. Näihin tunnelmiin ja ajatuksiin on hyvä lopetella meidän reissua. Nähtiin jotain uutta (Kiina), jotain vanhaa (Thaimaa), jotain sinistä (meri ja taivas) ja jotain lainattua (no vaikka kirja, jonka lainasin Lantalta). Kiitos kaikille blogia seuranneille matkaseurasta - on aina mukava jakaa kokemuksiaan läheisten ihmisten kanssa. Lisää juttuja ja kuvia luvassa kun nähdään!

Chongqing zoo

Yhdentoista tunnin yöunien jälkeen olikin sitten vähän pirteämpi olo! Kauniissa (sumuisessa, mutta lämpimässä) säässä lähdimme kohti eläintarhaa, joka olikin aivan mahtava. Eläimillä oli ainakin meidän silmin katsottuna tosi paljon tilaa olla, niitä pääsi kuitenkin katsomaan hyvin lähelle ja paljon kaikkia ihmeitä nähtiinkin.

"Sympaattisen näköinen tuo apina", sanoi Juhis tästä kuvasta ja mun oli pakko tarkentaa, että "kumpi?" :)

Sitten on pakko vähän tehdä subjektiivista kulttuurivertailua. Noin kaukaa Suomesta katsottuna, jos ei ole Aasiassa reissannut, niin kiinalaiset ja japanilaiset saattaa helposti lokeroida jotenkin samaan laatikkoon. Vaan kuulkaa, näin ääripäitä ihmisluonteen laadusta saa kyllä hakea! Seuraavassa eroavaisuuksia perustuen erittäin pieneen kokemukseen kummastakin kulttuurista:

1. Käyttäytyminen
Japanilaiset ovat kohteliaita, jopa äärimmäisyyksiin. Kun ihmisiä on paljon (siis tosi tosi paljon), on pakko oppia ottamaan toiset huomioon kaikkialla, kaupungilla, kulkuvälineissä, jne. koska muuten koko hommasta seuraisi pieni viidakonlainen kaaos. Kiinassa ainoa sääntö lienee tuo viidakonlainen kaaos, jossa nopein ja röyhkein voittaa. Sekä liikenteessä, metroon ryntäämisessä että jonottaessa.

2. Jonottaminen
Japanilaiset ja suomalaiset tykkäävät jonottaa. Kauniissa jonossa kiltisti omaa vuoroa odottaen. Hämmästyin kohtuudella kun eilen vaatekaupan kassalla jo ostosta maksaesseni mun eteen tunkee yksi kiinalainen ja nostaa tavaransa tiskille. Käännyin pyytämään häneltä anteeksi, että ehkä vein hänen paikkansa tai jotain..? Mutta ei, hän vaan ajatteli siinä olevan oma paikkansa odottaa. Tänään aamulla jonotimme Juhiksen kanssa pankkiautomaatille. Siinä reilun metrin päässä automaattia käyttävästä tytöstä. Juttelimme jotain keskenämme, kun eräs pariskunta ottaa paikan siitä meidän ja automaattitytön välistä. Jep.

3. Äänenkäyttö
Japanilaiset pitävät rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta. Metroissa ja junissa on tunnelma lähes kuin kirkossa. Ihmiset nukkuvat, selaavat lehtiään, kirjojaan tai puhelimiaan. Puhelimeenhan siis ei julkisissa kulkuvälineissä saa puhua. Kiinalaisessa metrossa tarvitsisi korvatulpat. En vaan kykene ymmärtämään, miksi noin 10 sentin päässä olevalle ihmiselle pitää huutaa. Ja tämä pätee tietenkin kaikkialla. Kiinalaisella on luonnostaan kimakka ääni ja sitten kun jostain syystä sille kaverille pitää puhua niin että koko kortteli kuulee, on päivän jälkeen aika ihana päästä hiljaiseen hotellihuoneeseen. Lisäksi epäilemme, että autolla ajamiseen kuuluu kaasun painaminen, ratin kääntäminen ja töötin painaminen - ihan yhtä tiheään :D

4. Säännöt
Suomalaiset ja japanilaiset tykkäävät säännöistä. Minä tykkään säännöistä! :D Kiinalaiset ei. Eläintarhassa allekirjoittaneelta meinasi palaa hermot, kun kylteissä varta vasten lukee, että "anna eläinten olla rauhassa", niin mitä tekee kiinalaiset? Kun Juhiksen kanssa suunnilleen supatamme siinä lasin takana, kun leijonaemo herättelee varovaisesti söpösti nukkuvia pentujaan, niin kiinalaispojat tulee viereen huutamaan, karjumaan ja hakkaamaan lasia villisti. Kävi aika paljon säikähtänyttä leijonaäitiä sääliksi :/ Myöskään ne "ei saa syöttää eläimiä" kyltit ei tietenkään paikallisille tarkoittaneet mitään..

En ole varmasti eläessäni kirjoittanut näin arveluttavan yleistävää ja stereotyyppistä tekstiä. Tässä on kuitenkin minun/meidän kapea kokemus kahden päivän oleskelusta Kiinan Chongqingissä. En malta odottaa päästä juttusille esimerkiksi erään Jenna-ystäväni kanssa, joka on viettänyt paljon aikaa Kiinassa ja puhuu kieltä. Haluan ehdottomasti kuulla mitä tämän kulttuurin pintaraapaisun alla piilee. Ihan varmasti hyviä sydämiä ja iloisia ihmisiä. Siihen haluan uskoa ainakin :)

Toki täälläkin ollaan kohdattu kivoja ihmisiä. Metroasemilla henkilökunta on aina tosi ystävällistä ja auttavaista, kadulla yksi setä tuli englanniksi juttelemaan meidän kanssa matkailusta ja tiesi uskomattoman paljon asioita. Ja aina välillä saa palvelua englanniksi ja silloin mun joka kerta tekee mieli halata sitä ihanaa ihmistä, joka YMMÄRTÄÄ mitä minä sanon :D

Huomenna viimeinen päivä ennen kotiinpaluuta. Katsotaan kirjoittelenko vielä jotain ajatuksia, jos, niin saan ne julkaistua sitten kotoa sunnuntaina :)

ps. hassujen enkkukäännösten bongailu on täällä ehdottomasti mun lemppariharrastus, kuvia luvassa :)

Paljon halauksia kaikille <3

Ni hao ma!

EDIT: Kiina. Tuo valtio, joka on sitä mieltä, ettei kansalaisten ihan kaikkiin hullutuksiin kannata päästä käsiksi, kuten Facebookiin, YouTubeen tai mihinkään blogisysteemeihin. Eipä tullut mieleen! Kirjoitan siis tämän postauksen varastoon ja huomenna kun saamme 24h vapaata nettiaikaa, niin julkaisen tämän ja ehkä vielä huomisesta jotain J

Ensikosketus Kiinaan ei ollut ehkä pehmoisin. Suosittelenkin Kiinaan tutustumista tehtävän niin, että ei ole aamulla joutunut heräämään neljältä, ei ole ollut jo paria viikkoa reissunpäällä ja ei ole raskaana. Asiaa voi myös auttaa, jos ensikohteekseen valitsee ehkäpä Pekingin tai Shanghain. Päivä Chongqingin kanssa on ollut uuvuttava.

Kun on itse väsynyt, paikallisten kovaäänisyys, liikenteen jatkuva meteli, englannintaidon puuttuminen koko kaupungista ja se, ettei itse ymmärrä sanaakaan kyseistä kieltä, voi käydä nimittäin vähän raskaaksi. Ehkä minusta on tullut vanha, mutta jotain rentouttavaa on siinä, kun reissaa maissa, jotka jo tuntee tai siellä, missä pätee jotenkin saman tyyppinen logiikka kuin länsimaissa. Esimerkiksi kun tulee nälkä, niin on hyvin todennäköistä, että löytää aika pian jonkun ruokapaikan. Vaikka pizzerian. Tai jonkun japanilaisen. Tai norjalaisen. Tai vaikka kiiiiiinalaisen! Mutta edes jonkun. Tai että löytää alle kolmessa tunnissa kaupan/kioskin, josta saa hotellihuoneeseen vaikkapa mehua tai banaanin.

No niin, olisikohan siinä avautumista tarpeeksi. Samalla tällainen totaalisen vieras kulttuuri osaa olla tietenkin tarjota hauskuutusta ja ihmettelyä. Mites alla oleva jonkun kansainvälisen opiskelijareissun brändiksi?

Pankkiautomaatista ei ehkä saa rahaa ja näppäimistö on siinä ihan nurin päin. Erittäin paha mulle, joka muistaa koodinsa vaan visuaalisesti. Ostoskeskuksesta ei välttämättä löydy niitä paikkoja, joita ulkoseinässä mainostetaan eikä supermarket sittenkään ole tavaratalon ruokaosasto. Metroon mennessä skannataan kaikki kantamasi tavarat ja jokainen kassinyssykkä myös muovipussitetaan ruokakauppaan mennessä.

Olimme tänään vilkkaassa keskustassa liikkeellä ja koko päivän saldona näimme neljä (4) länsimaalaista ihmistä. Ja siis ihmisiä on pilvin pimein kaduilla. Tästä voi jo päätellä, että meitä kyllä tuijotetaan kuin pingviinejä savannilla. Englantia tosiaan ei puhuta, joten siskoa on tullut vähän ikävä, että saisi edes jotain sanottua :)

Nyt linnoittaudumme hotellihuoneeseen, mutustamme kaupasta löytämiämme eväitä ja katsotaan ehkä tästä koneelta vähän mukaan otettua hömppää. Uni saattaa tulla aika aikaisin. Huomenna on varmasti enemmän energiaa ja kiva päivä onkin tulossa, sillä mennään eläintarhaan katsomaan pandoja! Harmi vaan, kun unohdin mun pandapipon kotiin! Hyvää yötä siis ystävät, huomiseen!

Pala kauneinta Ruotsia?

Tiedättehän sen, kun on jossain maassa eli tietyn kielen alueella, niin vähitellen alkaa itsekin osaksi ajatella sillä kielellä, jotain pieniä asioita niinkun. Tässä ehkä ottaen huomioon, että kyseistä kieltä nyt osaa hieman. No, mutta ei mulle vielä koskaan ole käynyt niin, että kahtena yönä nään unia kyseisellä kielellä. Och jåå-å, det där språket är väl svenska!! Alan vahvasti epäillä, että Ruotsi on salaa ottanut siirtomaakseen tämän Koh Lantan. Miten voi olla, että (ihan valehtelematta) yhdeksän kymmenestä ihmisestä on ruotsalainen? (meinasin kirjoittaa, että kymmenen yhdeksästä, ja se ehkä olisikin paremmin vastannut sitä tunnetta, mikä täällä on :D )

No mutta ruotsalaiset sikseen, hauskaa jengiähän ne on :) Jooga tosiaan jäi väliin, vaihdoin sen tunnin kestävään jalkojen, käsien, hartioiden ja pään hierontaan! Haha, loistava vaihtokauppa vaikka itse sanonkin! Ja edullisemminkin pääsi näin :)

Eilinen ilta vietettiin sitten kuuluisassa Time for Lime - kokkikoulussa. Juhis oli siellä viiden tunnin kurssilla ja mä olin mukana as a lazy partner. Eli mun tehtävä oli olla laiska ja syödä kaikkea mitä eteen kannettiin. Ei hullumpi rooli tämäkään!! Ihan mielettömän hyviä ruokia. Onhan tuo mies jo entuudestaankin todella taitava thairuokien tekijä, mutta vielä pystyi kuulema jotain uutta oppimaan. Uskallauduin jopa syömään pari raakaa vihannespalaa, kun oma mies oli ne keittiössä omin kätösin mun lautaselle asetellut <3

Nyt aamuaurinko nousee ihanasti tuolta vuorten takaa, naputtelen tätä postausta meidän terassilta. Moskitoverkko on jo otettu alas ja laukut pakattu. Tänään alkaa tavallaan paluumatkamme, mutta onneksi jäljellä on vielä paljon hauskaa! Tämä ilta shoppaillaan Bangkokissa. Haaveilen myös mani-&pedikyyristä, sillä viikon rannalla olon jälkeen ihminen todella kaipaa sitä. (varsinkin kun setin hinta täällä on yleensä jotain kympin luokkaa..)

Kovin pitkät unet ei bankkarissa ole luvassa, sillä aamuyöllä lähdemme jo lennolla kohti Kiinaa. Siellä lämpötila nyt onneksi näyttää olevan +20 paremmalla puolella, mutta on se silti yli 10 asteen tiputus tähän, joten täytyy ehkä kaivaa hupparia taas laukusta esiin.

Iso halaus kaikille sinne Suomeen <3

Animal-spotting

Kuuma. Kuuma kuuma kuuma. Kuuma. Suomen pakkasista suoraan tänne +33 siirtyminen on aika päräyttävä muutos. Myös ihon palamisen kanssa on saanut olla tarkkana. Tai siis suojaamisen kanssa, tarkoitan :) Itse ekana päivänä rasvasin tosi huolella kaikki paikat, mutta jostain syystä unohdin kämmenselät. No ei kai se olisi niin kohtalokasta ollut, ellei jo sinä päivänä olisi lähdetty ajelemaan mopolla - yhteensä varmaan tunnin verran. Ja siinä kun pitää kuskia olkapäiltä kiinni, niin voi miettiä minkä väristen räpylöiden kanssa tässä on menty pari päivää. 

Juhis on innokkaana jo automatkalta lähtien bongaillut saaren värikästä eläinkuntaa. Kissoja, koiria, kukkoja, kanoja, lehmiä, vuohia. Niitä nyt on tienvarret täynnä. Gekkoja, (torakoita), perhosia, tuhatjalkaisia, hämppyjä, murkkuja.. niitä on kämpässä tai viimeistään terassilla. Ollaan myös tuolla vähän viidakommassa mopoillessa nähty useita pieniä apinoita ja tänään kun lähdettiin kävelemään yhdelle rannalle, niin huomaan sivusilmällä, kun Juhis tekee terävän väistöliikkeen polun toiseen laitaan. Koettaa sen jälkeen olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan (ehkä muistaen mun toissaöisen kiljumisen kylppärissä olevien neljän torakan takia..), mutta tietenkin mä alan tivaamaan, että mikä se oli. No skorpioni. Wow. 

Eilen käytiin tapaamassa norsuja ja annettiin niille vähän banskuja välipalaksi :) Ihania eläimiä olivat. Ajelulle ei lähdetty, koska niistä lähtee aika paljon eläinpölyä ja mä en tämän masutyypin takia voi ottaa allergialääkkeitä. 

Jaaha, eipä tässä muuta :) Rentoa rantaelämää vielä edessä huominen ja ylihuominen. Juhis koettaa innostaa mua joogaan, mutta kyseenalaistan hommaa vähän sillä, että hikoilen ja hengästyn aivan äärirajoille jo pari porrasta noustessa.. joten.. saa nähdä. Tiistaina luvassa on tuon rakkaan aviomiehen reissun kohokohta. Siitä lisää sitten ;)

Suihkussa

Meillä on käynyt mahtava tuuri näiden sateiden kanssa. Ensinnäkin, jos ajattelee, että Thaimaahan ei kannata tulla kesällä, kun täällähän on silloin sadekausi, niin höpö höpö. Tällä talven reissulla on satanut paljon enemmän kuin kertaakaan kesällä täällä ollessa. Onneksi sateet kestää kuitenkin maksimissaan sen 30-45min.

Ekana päivänä satoi juuri kun ajoimme kentältä Lantalle, eilen tulimme mopolla Saladanista, "pääkaupungista" tuhatta ja sataa - eikun siis turvallisesti, mutta sormet ja varpaat ristissä, sillä taivaalle nousi mustia ukkospilviä. Päästiin juuri kotiin kun sade rysähti niskaan. Kaksi varoituspisaraa ja sen jälkeen maa alkoi tulvia. Juhis meni ensimmäisenä suihkuun ja minä jäin terassille odottelemaan vuoroani, kunnes äkkäsin katolta valuvan, ah niin houkuttelevan vesiputouksen. Hihitykselle ei meinannut tulla loppua, hauskaa oli, mutta shampoopesun menin tekemään ihan oikeaan suihkuun :)

Tänään lähdimme iltapäivästä ajelemaan Lanta Old Towniin ja taas alkoi pilviä kerääntymään taivaalle. Ehdittiin juuri sopivasti ihanaan kalaravintolaan ja saamaan annokset pöytään, kun sade romahti maahan. Vilken tur :) Tässä alla kuva old townista, joka oli kerrassaan sympaattinen <3

Ja vielä yksi kuva eilisestä auringonlaskusta. Ihan tästä meidän rannalta. How lucky are we?