Something old, something new, something borrowed and something blue

Jalat on niin poikki kävelemisestä, että oli tultava hotellille ottamaan rennosti. Kiinaa on nyt nähty palanen ja tosi mahtava, että tuli koettua jotain ihan uutta. Pakko vielä ääneen tässä pohtia sitä, miten valtavissa muutoksen tuulissa tämä kaupunki elää.

• Chongqingissa on tällä hetkellä 32 miljoonaa asukasta. Aika paljon. Muuttovirta kaupunkiin ei kuitenkaan ole tyrehtynyt vaan alueelle muuttaa päivittäin 10 000 uutta asukasta. 
• Chongqingin lentokenttää ei turhaan kutsuttu Helsinki-Vantaalla "ladoksi", kenttä muistuttaa kovasti Joensuun lentokenttää kooltaan. Laajennussuunnitelmat ovat kuitenkin huimat. Vuoteen 2015 mennessä kentän odotetaan palvelevan vuosittain 60 miljoonaa matkustajaa, kun Helsinki-Vantaan läpi matkustaa vuodessa vaivaiset 15 miljoonaa. 
• Keskustassa rakennetaan pilvenpiirtäjiä jokaiseen tonttiin. Minne tahansa suuntaan lähtee, ympärillä on korkeita rakennustyömaita. Kaikki alle viisi kerroksiset talot tunnutaan purkavan.
• Ostoskeskuksia löytyy useita, mutta niissä tuppaa olemaan vasta muutama länsimainen tuotemerkki. Tai sitten luksustuotemerkkejä. Tavallisin ostoskeskus, johon poikkesimme, koostui noin 5-10 kerroksesta, joista vielä kaksi tai kolme ylintä oli avaamatta. Joka puolella oli "opening soon" -verhoilla varustettuja osastoja. 
• Chongqingin metrossa on kolme linjaa. Metro on moderni ja siisti, siellä on opastukset ja lippuautomaatit myös englanniksi. Suunnitteilla on "vähän" laajempi metroverkosto. Tarkkaa aikataulua ei ole annettu, mutta tässä alla vertailun vuoksi nykyinen metrokartta ja tuleva metroverkosto. 

Saattaapa siis olla, että kun kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä joku ystävistä (tai lapsista..? :D) lähtee käymään Chongqingissa, on vastassa aika erilainen kaupunki, kuin mitä me nyt täällä saimme nähdä ja kokea. Näihin tunnelmiin ja ajatuksiin on hyvä lopetella meidän reissua. Nähtiin jotain uutta (Kiina), jotain vanhaa (Thaimaa), jotain sinistä (meri ja taivas) ja jotain lainattua (no vaikka kirja, jonka lainasin Lantalta). Kiitos kaikille blogia seuranneille matkaseurasta - on aina mukava jakaa kokemuksiaan läheisten ihmisten kanssa. Lisää juttuja ja kuvia luvassa kun nähdään!

Chongqing zoo

Yhdentoista tunnin yöunien jälkeen olikin sitten vähän pirteämpi olo! Kauniissa (sumuisessa, mutta lämpimässä) säässä lähdimme kohti eläintarhaa, joka olikin aivan mahtava. Eläimillä oli ainakin meidän silmin katsottuna tosi paljon tilaa olla, niitä pääsi kuitenkin katsomaan hyvin lähelle ja paljon kaikkia ihmeitä nähtiinkin.

"Sympaattisen näköinen tuo apina", sanoi Juhis tästä kuvasta ja mun oli pakko tarkentaa, että "kumpi?" :)

Sitten on pakko vähän tehdä subjektiivista kulttuurivertailua. Noin kaukaa Suomesta katsottuna, jos ei ole Aasiassa reissannut, niin kiinalaiset ja japanilaiset saattaa helposti lokeroida jotenkin samaan laatikkoon. Vaan kuulkaa, näin ääripäitä ihmisluonteen laadusta saa kyllä hakea! Seuraavassa eroavaisuuksia perustuen erittäin pieneen kokemukseen kummastakin kulttuurista:

1. Käyttäytyminen
Japanilaiset ovat kohteliaita, jopa äärimmäisyyksiin. Kun ihmisiä on paljon (siis tosi tosi paljon), on pakko oppia ottamaan toiset huomioon kaikkialla, kaupungilla, kulkuvälineissä, jne. koska muuten koko hommasta seuraisi pieni viidakonlainen kaaos. Kiinassa ainoa sääntö lienee tuo viidakonlainen kaaos, jossa nopein ja röyhkein voittaa. Sekä liikenteessä, metroon ryntäämisessä että jonottaessa.

2. Jonottaminen
Japanilaiset ja suomalaiset tykkäävät jonottaa. Kauniissa jonossa kiltisti omaa vuoroa odottaen. Hämmästyin kohtuudella kun eilen vaatekaupan kassalla jo ostosta maksaesseni mun eteen tunkee yksi kiinalainen ja nostaa tavaransa tiskille. Käännyin pyytämään häneltä anteeksi, että ehkä vein hänen paikkansa tai jotain..? Mutta ei, hän vaan ajatteli siinä olevan oma paikkansa odottaa. Tänään aamulla jonotimme Juhiksen kanssa pankkiautomaatille. Siinä reilun metrin päässä automaattia käyttävästä tytöstä. Juttelimme jotain keskenämme, kun eräs pariskunta ottaa paikan siitä meidän ja automaattitytön välistä. Jep.

3. Äänenkäyttö
Japanilaiset pitävät rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta. Metroissa ja junissa on tunnelma lähes kuin kirkossa. Ihmiset nukkuvat, selaavat lehtiään, kirjojaan tai puhelimiaan. Puhelimeenhan siis ei julkisissa kulkuvälineissä saa puhua. Kiinalaisessa metrossa tarvitsisi korvatulpat. En vaan kykene ymmärtämään, miksi noin 10 sentin päässä olevalle ihmiselle pitää huutaa. Ja tämä pätee tietenkin kaikkialla. Kiinalaisella on luonnostaan kimakka ääni ja sitten kun jostain syystä sille kaverille pitää puhua niin että koko kortteli kuulee, on päivän jälkeen aika ihana päästä hiljaiseen hotellihuoneeseen. Lisäksi epäilemme, että autolla ajamiseen kuuluu kaasun painaminen, ratin kääntäminen ja töötin painaminen - ihan yhtä tiheään :D

4. Säännöt
Suomalaiset ja japanilaiset tykkäävät säännöistä. Minä tykkään säännöistä! :D Kiinalaiset ei. Eläintarhassa allekirjoittaneelta meinasi palaa hermot, kun kylteissä varta vasten lukee, että "anna eläinten olla rauhassa", niin mitä tekee kiinalaiset? Kun Juhiksen kanssa suunnilleen supatamme siinä lasin takana, kun leijonaemo herättelee varovaisesti söpösti nukkuvia pentujaan, niin kiinalaispojat tulee viereen huutamaan, karjumaan ja hakkaamaan lasia villisti. Kävi aika paljon säikähtänyttä leijonaäitiä sääliksi :/ Myöskään ne "ei saa syöttää eläimiä" kyltit ei tietenkään paikallisille tarkoittaneet mitään..

En ole varmasti eläessäni kirjoittanut näin arveluttavan yleistävää ja stereotyyppistä tekstiä. Tässä on kuitenkin minun/meidän kapea kokemus kahden päivän oleskelusta Kiinan Chongqingissä. En malta odottaa päästä juttusille esimerkiksi erään Jenna-ystäväni kanssa, joka on viettänyt paljon aikaa Kiinassa ja puhuu kieltä. Haluan ehdottomasti kuulla mitä tämän kulttuurin pintaraapaisun alla piilee. Ihan varmasti hyviä sydämiä ja iloisia ihmisiä. Siihen haluan uskoa ainakin :)

Toki täälläkin ollaan kohdattu kivoja ihmisiä. Metroasemilla henkilökunta on aina tosi ystävällistä ja auttavaista, kadulla yksi setä tuli englanniksi juttelemaan meidän kanssa matkailusta ja tiesi uskomattoman paljon asioita. Ja aina välillä saa palvelua englanniksi ja silloin mun joka kerta tekee mieli halata sitä ihanaa ihmistä, joka YMMÄRTÄÄ mitä minä sanon :D

Huomenna viimeinen päivä ennen kotiinpaluuta. Katsotaan kirjoittelenko vielä jotain ajatuksia, jos, niin saan ne julkaistua sitten kotoa sunnuntaina :)

ps. hassujen enkkukäännösten bongailu on täällä ehdottomasti mun lemppariharrastus, kuvia luvassa :)

Paljon halauksia kaikille <3

Ni hao ma!

EDIT: Kiina. Tuo valtio, joka on sitä mieltä, ettei kansalaisten ihan kaikkiin hullutuksiin kannata päästä käsiksi, kuten Facebookiin, YouTubeen tai mihinkään blogisysteemeihin. Eipä tullut mieleen! Kirjoitan siis tämän postauksen varastoon ja huomenna kun saamme 24h vapaata nettiaikaa, niin julkaisen tämän ja ehkä vielä huomisesta jotain J

Ensikosketus Kiinaan ei ollut ehkä pehmoisin. Suosittelenkin Kiinaan tutustumista tehtävän niin, että ei ole aamulla joutunut heräämään neljältä, ei ole ollut jo paria viikkoa reissunpäällä ja ei ole raskaana. Asiaa voi myös auttaa, jos ensikohteekseen valitsee ehkäpä Pekingin tai Shanghain. Päivä Chongqingin kanssa on ollut uuvuttava.

Kun on itse väsynyt, paikallisten kovaäänisyys, liikenteen jatkuva meteli, englannintaidon puuttuminen koko kaupungista ja se, ettei itse ymmärrä sanaakaan kyseistä kieltä, voi käydä nimittäin vähän raskaaksi. Ehkä minusta on tullut vanha, mutta jotain rentouttavaa on siinä, kun reissaa maissa, jotka jo tuntee tai siellä, missä pätee jotenkin saman tyyppinen logiikka kuin länsimaissa. Esimerkiksi kun tulee nälkä, niin on hyvin todennäköistä, että löytää aika pian jonkun ruokapaikan. Vaikka pizzerian. Tai jonkun japanilaisen. Tai norjalaisen. Tai vaikka kiiiiiinalaisen! Mutta edes jonkun. Tai että löytää alle kolmessa tunnissa kaupan/kioskin, josta saa hotellihuoneeseen vaikkapa mehua tai banaanin.

No niin, olisikohan siinä avautumista tarpeeksi. Samalla tällainen totaalisen vieras kulttuuri osaa olla tietenkin tarjota hauskuutusta ja ihmettelyä. Mites alla oleva jonkun kansainvälisen opiskelijareissun brändiksi?

Pankkiautomaatista ei ehkä saa rahaa ja näppäimistö on siinä ihan nurin päin. Erittäin paha mulle, joka muistaa koodinsa vaan visuaalisesti. Ostoskeskuksesta ei välttämättä löydy niitä paikkoja, joita ulkoseinässä mainostetaan eikä supermarket sittenkään ole tavaratalon ruokaosasto. Metroon mennessä skannataan kaikki kantamasi tavarat ja jokainen kassinyssykkä myös muovipussitetaan ruokakauppaan mennessä.

Olimme tänään vilkkaassa keskustassa liikkeellä ja koko päivän saldona näimme neljä (4) länsimaalaista ihmistä. Ja siis ihmisiä on pilvin pimein kaduilla. Tästä voi jo päätellä, että meitä kyllä tuijotetaan kuin pingviinejä savannilla. Englantia tosiaan ei puhuta, joten siskoa on tullut vähän ikävä, että saisi edes jotain sanottua :)

Nyt linnoittaudumme hotellihuoneeseen, mutustamme kaupasta löytämiämme eväitä ja katsotaan ehkä tästä koneelta vähän mukaan otettua hömppää. Uni saattaa tulla aika aikaisin. Huomenna on varmasti enemmän energiaa ja kiva päivä onkin tulossa, sillä mennään eläintarhaan katsomaan pandoja! Harmi vaan, kun unohdin mun pandapipon kotiin! Hyvää yötä siis ystävät, huomiseen!

Pala kauneinta Ruotsia?

Tiedättehän sen, kun on jossain maassa eli tietyn kielen alueella, niin vähitellen alkaa itsekin osaksi ajatella sillä kielellä, jotain pieniä asioita niinkun. Tässä ehkä ottaen huomioon, että kyseistä kieltä nyt osaa hieman. No, mutta ei mulle vielä koskaan ole käynyt niin, että kahtena yönä nään unia kyseisellä kielellä. Och jåå-å, det där språket är väl svenska!! Alan vahvasti epäillä, että Ruotsi on salaa ottanut siirtomaakseen tämän Koh Lantan. Miten voi olla, että (ihan valehtelematta) yhdeksän kymmenestä ihmisestä on ruotsalainen? (meinasin kirjoittaa, että kymmenen yhdeksästä, ja se ehkä olisikin paremmin vastannut sitä tunnetta, mikä täällä on :D )

No mutta ruotsalaiset sikseen, hauskaa jengiähän ne on :) Jooga tosiaan jäi väliin, vaihdoin sen tunnin kestävään jalkojen, käsien, hartioiden ja pään hierontaan! Haha, loistava vaihtokauppa vaikka itse sanonkin! Ja edullisemminkin pääsi näin :)

Eilinen ilta vietettiin sitten kuuluisassa Time for Lime - kokkikoulussa. Juhis oli siellä viiden tunnin kurssilla ja mä olin mukana as a lazy partner. Eli mun tehtävä oli olla laiska ja syödä kaikkea mitä eteen kannettiin. Ei hullumpi rooli tämäkään!! Ihan mielettömän hyviä ruokia. Onhan tuo mies jo entuudestaankin todella taitava thairuokien tekijä, mutta vielä pystyi kuulema jotain uutta oppimaan. Uskallauduin jopa syömään pari raakaa vihannespalaa, kun oma mies oli ne keittiössä omin kätösin mun lautaselle asetellut <3

Nyt aamuaurinko nousee ihanasti tuolta vuorten takaa, naputtelen tätä postausta meidän terassilta. Moskitoverkko on jo otettu alas ja laukut pakattu. Tänään alkaa tavallaan paluumatkamme, mutta onneksi jäljellä on vielä paljon hauskaa! Tämä ilta shoppaillaan Bangkokissa. Haaveilen myös mani-&pedikyyristä, sillä viikon rannalla olon jälkeen ihminen todella kaipaa sitä. (varsinkin kun setin hinta täällä on yleensä jotain kympin luokkaa..)

Kovin pitkät unet ei bankkarissa ole luvassa, sillä aamuyöllä lähdemme jo lennolla kohti Kiinaa. Siellä lämpötila nyt onneksi näyttää olevan +20 paremmalla puolella, mutta on se silti yli 10 asteen tiputus tähän, joten täytyy ehkä kaivaa hupparia taas laukusta esiin.

Iso halaus kaikille sinne Suomeen <3

Animal-spotting

Kuuma. Kuuma kuuma kuuma. Kuuma. Suomen pakkasista suoraan tänne +33 siirtyminen on aika päräyttävä muutos. Myös ihon palamisen kanssa on saanut olla tarkkana. Tai siis suojaamisen kanssa, tarkoitan :) Itse ekana päivänä rasvasin tosi huolella kaikki paikat, mutta jostain syystä unohdin kämmenselät. No ei kai se olisi niin kohtalokasta ollut, ellei jo sinä päivänä olisi lähdetty ajelemaan mopolla - yhteensä varmaan tunnin verran. Ja siinä kun pitää kuskia olkapäiltä kiinni, niin voi miettiä minkä väristen räpylöiden kanssa tässä on menty pari päivää. 

Juhis on innokkaana jo automatkalta lähtien bongaillut saaren värikästä eläinkuntaa. Kissoja, koiria, kukkoja, kanoja, lehmiä, vuohia. Niitä nyt on tienvarret täynnä. Gekkoja, (torakoita), perhosia, tuhatjalkaisia, hämppyjä, murkkuja.. niitä on kämpässä tai viimeistään terassilla. Ollaan myös tuolla vähän viidakommassa mopoillessa nähty useita pieniä apinoita ja tänään kun lähdettiin kävelemään yhdelle rannalle, niin huomaan sivusilmällä, kun Juhis tekee terävän väistöliikkeen polun toiseen laitaan. Koettaa sen jälkeen olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan (ehkä muistaen mun toissaöisen kiljumisen kylppärissä olevien neljän torakan takia..), mutta tietenkin mä alan tivaamaan, että mikä se oli. No skorpioni. Wow. 

Eilen käytiin tapaamassa norsuja ja annettiin niille vähän banskuja välipalaksi :) Ihania eläimiä olivat. Ajelulle ei lähdetty, koska niistä lähtee aika paljon eläinpölyä ja mä en tämän masutyypin takia voi ottaa allergialääkkeitä. 

Jaaha, eipä tässä muuta :) Rentoa rantaelämää vielä edessä huominen ja ylihuominen. Juhis koettaa innostaa mua joogaan, mutta kyseenalaistan hommaa vähän sillä, että hikoilen ja hengästyn aivan äärirajoille jo pari porrasta noustessa.. joten.. saa nähdä. Tiistaina luvassa on tuon rakkaan aviomiehen reissun kohokohta. Siitä lisää sitten ;)

Suihkussa

Meillä on käynyt mahtava tuuri näiden sateiden kanssa. Ensinnäkin, jos ajattelee, että Thaimaahan ei kannata tulla kesällä, kun täällähän on silloin sadekausi, niin höpö höpö. Tällä talven reissulla on satanut paljon enemmän kuin kertaakaan kesällä täällä ollessa. Onneksi sateet kestää kuitenkin maksimissaan sen 30-45min.

Ekana päivänä satoi juuri kun ajoimme kentältä Lantalle, eilen tulimme mopolla Saladanista, "pääkaupungista" tuhatta ja sataa - eikun siis turvallisesti, mutta sormet ja varpaat ristissä, sillä taivaalle nousi mustia ukkospilviä. Päästiin juuri kotiin kun sade rysähti niskaan. Kaksi varoituspisaraa ja sen jälkeen maa alkoi tulvia. Juhis meni ensimmäisenä suihkuun ja minä jäin terassille odottelemaan vuoroani, kunnes äkkäsin katolta valuvan, ah niin houkuttelevan vesiputouksen. Hihitykselle ei meinannut tulla loppua, hauskaa oli, mutta shampoopesun menin tekemään ihan oikeaan suihkuun :)

Tänään lähdimme iltapäivästä ajelemaan Lanta Old Towniin ja taas alkoi pilviä kerääntymään taivaalle. Ehdittiin juuri sopivasti ihanaan kalaravintolaan ja saamaan annokset pöytään, kun sade romahti maahan. Vilken tur :) Tässä alla kuva old townista, joka oli kerrassaan sympaattinen <3

Ja vielä yksi kuva eilisestä auringonlaskusta. Ihan tästä meidän rannalta. How lucky are we?

Paratiisisaari

Vihdoin kohteessa! Eilen tultiin nopsa tunnin lento Bangkokista Krabille ja sieltä "Luxury SUV":llä (eli vähän kookkaammalla perusautolla) kolmen tunnin matka tänne Koh Lantalle. Majoituksen taso ehkä oli vähän vaatimattomampi kuin olin ajatellut, tai sitten vaan en ollut muistanut, että ei näissä bungaloweissa vaan ole tiivistettyjä ovia ja sen sellaista, joten pieniä kavereita voi tulla kylään ja sen sellaista. Lämmin vesi kuitenkin tulee suihkusta ja ikkunoissa on lasit, joten parannusta aiempaan on kyllä! Mutta ranta, oi ranta, se on ihan täydellinen!! Niin kaunis, rauhallinen, puhdas ja ennenkaikkea noin 20 metrin päässä meidän kotiovelta :)

Ruoka tämän paikan ravintolassa on hurjan hyvää. Tiettyjä haasteita thaimaalaiseen herkkuilotteluun asettaa tämä masussa majaileva pikkukalanen. Paikallista vettä pitää vältellä kuin ruttoa, sillä siinä saattaa pahimmillaan olla bakteeria, joka ei (meinasin kirjoittaa "terveelle", hehe) tavalliselle ihmiselle ole mahatautia kummempi, mutta raskaana olevalle voi olla hengenvaarallinen. Bakteeria onneksi esiintyy vaan siellä, missä vesihuolto on niin puutteellista, että on puhtaat ja likaiset vedet putkistoissa sekaisin, joten kaupungeissa ja turistikohteissa pitäisi olla suhteellisen turvassa. KUITENKIN vältän kaikkea, mikä on saattanut olla kosketuksissa paikallisen veden kanssa, eli herkkulistalta jää pois valmiiksi pilkotut hedelmät, kaikki salaatit, kasvikset ja juomat, joita ei todistetusti kaadeta lasiin purkista tai tölkistä.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Alla kuvassa meitsin lounas. Oi ilon päivää!! Bankkarista ostettiin mukaan kunnon viidakkoveitsi, jolla saa myös ananakset ja melonit palasiksi. Ja ei voi sanoin kuvata miten hyviä nämä täällä on. Happy kinyo.

Myös muita pieniä "haittoja" tästä muuttuvasta kropasta on. Rannalla bikineissä tallustaessa kivasti pömpöttävä maha näyttää tällä hetkellä eniten siltä, että on tullut vedettyä pari nuudeliannosta extraa. Tekisikin mieli kirjoittaa tussilla masuun, että "it's not pad thai, it's a baby" :) Myös bikinin yläosat on aivan järkyttävän liian pienet - mitä tietenkään ei tullut Suomessa lähtiessä testattua. Saa olla varovainen kun liikkuu, jos ymmärrätte mitä tarkoitan :D

Lähdemme tästä nyt mopolla ajelemaan saaren "päärannalle" ja katselemaan siellä vähän meininkiä. Juhis (Chili-Matti Valtonen) odottaa jo malttamattomana illan ruokailua. Joku tykkää "vähän" tästä thaimaalaisesta ruuasta ja chilin kestävyys onkin ihan älytöntä tasoa. Kerta toisensa jälkeen seuraava keskustelu käydään meidän pöydässä: "Maista tästä ihan vähän, ei oo OIKEESTI yhtään tulista" -> "Whhoooaoaoaooaoaoaoaoaaauauauauuuuuu!!!! VETTÄ!!!"

Turistina ykkösluokassa

Morjens ja terkut Bangkokista! Tänne saavuttiin tänään paikallista aikaa tuossa kahden kieppeillä noin 15 tunnin matkustamisen jälkeen. Sanomatta selvää, että ollaan tänään oltu vähän töttöröö. Meillä kävi kuitenkin aivan älytön munkki, eli tuuri, eli tsägä tuon Helsinki-Chongqing -lennon kanssa; päästiin lentämään business-luokassa!!

Valitettavasti tuo kokemus jätti lähtemättömät jäljet... Mahtoi siellä muilla business-matkustajilla olla hauskaa (tai siis lähinnä ei yhtään hauskaa), kun minä kiljuin ja hihkuin viiden minuutin välein jostain uudesta asiasta. Ruokailut oli kuin viiden tähden ravintolassa (huom. kuvassa alkupalat!!), palvelu toimi heti kentältä lähtien "vähän" eri tasolla kuin perus turistina reissatessa ja suurin ylistyslaulu menee niille penkeille. Sitä onnellisuuden määrää, kun maha täynnä voi painaa vaan sitä "zzz" nappia ja tuoli laskee sinut lempeästi lähes makuuasentoon. Mmmmm....

Maailman nopeimman Kiinan visiitin jälkeen tulimme sitten Air Asian turistiluokan rytkytyksellä Bangkokiin ja huomenna jatkuu taas matka samoin punaisin siivin. Matkustusmittari alkaa olla jo aika tapissa, joten saatan olla melko iloinen kun huomenna parin tunnin lennon ja sitä seuraavan parin tunnin automatkan jälkeen pääsemme Koh Lantalle, jossa varsinainen honeymoon-löhömaha-rentoloma alkaa!

Kiitos

Sydämellinen kiitos kaikille hääjuhlaan osallistuneille. Erityisesti tietenkin Katalle, Johannalle ja Kaitsulle - upeat kaasot ja bestman tekivät päivästä juuri niin onnistuneen kuin se olikin. Erikoiskiitos myös Antille. Ja äitille.

Eilen tultiin kotiin, purettiin yhdet laukut ja pakattiin toiset. Väsymys on aivan valtava, joten lento Kiinaan menee varmaankin untenmailla. Kiitos kaikille myös siitä, että kuulitte toiveenne ja saimme häälahjaksi rahaa, jonka turvin on hyvä lähteä reissuun.

Rakkauden täyteinen häämatka tuoreena avioparina alkakoon!

Getting ready to go!

Vaatepuoli pakkaamisesta on jo siirtynyt sohvalle odottamaan laukkuihin hyppäämistä. Vasemmassa laidassa Joensuun "häämatkan" kamppeet ja oikealla oikean häämatkan varusteita. Joensuuhun onneksi lähdetään meidän ihanalla, tilavalla autolla, mutta mitenkäs nuo toiset pakataan pieneen tilaan roudattavaksi ympäri Aasiaa? Hieman haasteita asettaa se, että Thaimaahan on luvassa +36 ja Kiinaan vaan +10. Ja tuo plus kymppi tuntuu varmasti Thaimaan jälkeen ihan kotoisalta pakkaselta :)

Enää kaksi yötä ja sitten kohti Joensuuta! Tahdon, tahdon tahdon!!

Matkasuunnitelma

Häämatkamme alkaa heti maanantaina häiden jälkeen. Kello 17:35 lähtee lentomme Helsinki-Vantaalta (eli tuosta naapurista) kohti Kiinaa. Paikan nimi on niinkin helppo, kuin Chongqing. Olemme perillä paikallista aikaa lenno 08:15. Teemme parhaamme ehtiäksemme muutaman tunnin päästä lähtevälle lennolle Thaimaan Bangkokiin.

Perillä Bangkokissa meillä on se ilta aikaa käydä vähän shoppailemassa ja olemme jo tehneet pöytävarauksen Thaimaan parhaaseen ravintolaan, Baan Khanitsaan, jossa kävimme kerran jo viimereissullamme. Parasta ruokaa ikinä!

Seuraavana päivänä meillä lähtee lento Bangkokista Krabille, josta siirrymme lyhyintä reittiä "pääkohteeseemme" eli Koh Lantalle. Tuolla kauniilla ja rauhallisella saarella vietämme viikon verran. Tarkoituksena on tehdä vaikka mitä. No ei, kun EI MITÄÄN! :) Juhis ehkä käy vähän sukeltamassa, minä saatan käydä jollain joogatunnilla - tai sitten en. Syödään hyvin, makoillaan rannalla, luetaan kirjoja ja ihmetellään elämää avioparina. Käydään ehkä jollain vielä pienemmällä saarella päivän reissulla.

Lähdemme saarelta pois maaliskuun kuudes päivä. Lennämme Krabilta Bangkokiin ja tälläkin kertaa tuossa Thaimaan pääkaupungissa olemme vain yhden yön. Seuraavana aamuna, tai siis aamuyönä lähtee lentomme kohti Kiinan Chongqingia. Hankimme Kiinan viisumit, joten meillä on mahdollisuus viipyä kolme päivää tuossa uudessa, ihmeellisessä maassa. Ihmettä varmaan riittää, koska olemme kuulleet, että tuossa kaupungissa ei juurikaan puhuta englantia, eivätkä ihmiset ole kuitenkaan yhtään niin ystävällisiä ja auttamishaluisia kuin Japanissa. Hehe. Tuota.. No.. Ehkä me vaan maataan kolme päivää hotellilla katsomassa leffoja läppäriltä ja käydään jossain Subwayssa syömässä :)

Siinäpä meidän reissusuunnitelma! Tulemme takaisin sunnuntaina 10. maaliskuuta toivottavasti levänneinä, onnellisina, terveinä ja taas monta kokemusta rikkaampana. Ainiin, ja hieman ruskettuneina :)

Matkailukärpäsen puremat

Enää 34 päivää häihin! Jos siis joku laskisi niitä.. Odotan sydän sykkyrällä tuota kaunista talvista päivää, kun sanomme toisillemme tahdon. Häähumun vielä leijuessa korkealla ilmassa, me pakkaamme ensin kamppeemme Joensuussa ja suuntaamme heti hääpäivän jälkeen kotiin. Josta sitten lähdemme seuraavana päivänä häämatkalle.

Matkustaminen on meille molemmille ollut omissa elämissämme sekä yhteisessä elämässämme tosi tärkeä juttu. Olemme molemmat oppineet matkoiltamme paljon, nähneet erilaisia tapoja elää, uusia kulttuureja, nauttineet ihan käsittämättömän hyvästä ruuasta (Thaimaa, Malesia, Japani, Ranska) ja ei niin hyvästä ruuasta (Englanti, sori vaan). Juhis on selvinnyt karttojen ja reittien kanssa myös silloinkin, kun minä olen ollut vain väsynyt kiukutteleva pallero 10 tunnin lennon jälkeen. Minä puolestani olen selvitellyt asioita saksaksi Kreikassa, japaniksi Japanin vuoristokylässä ja ranskaksi kysellyt tiensuuntaa Nizzassa, osaamatta nyt sitäkään kieltä kovin hyvin, mutta apua saatiin!

Siksi toivoimmekin, että kaikenlaisen tavaran sijaan saisimme häälahjaksi mahdollisuuden lähteä vielä kertaalleen keräämään muistoja ja nauttimaan elämästä häämatkalla.

Meidän yhteisiä reissuja on ehtinyt reilun kahden vuoden aikana tulla aikamoinen määrä:

1. Bulgaria: laskettelureissu, jota minä ainakin jännitin etukäteen, että mitenköhän meidän "reissutyylit" sopii yhteen. No, sanomatta selvää, että kuin olisi itsensä kanssa reissannut - sillä tavalla hyvässä mielessä. Tällä matkalla teimme myös päivän visiitin Kreikkaan.

2. Englanti: vielä samana keväänä kävimme kuvausmatkalla Englannissa erään dokumentin puitteissa. Juhis ohjasi, minä äänitin hieman ja kannoin kuvauskalustoa :) Dokumentin päähenkilö saapuu myös häihin vieraaksi ;)

3. Malesia&Thaimaa: kesällä teimme sitten kolmen viikon reissun suosikkiseuduillemme Kaakkois-Aasiaan <3

4. Viro: syksyllä teimme viikonloppumatkan Tallinnaan, jolloin minua vaimoksi pyydettiin <3

5. Tanska: seuraavana talvena kävimme pitkän viikonlopun Kööpenhaminassa.

6. Japani: odotetuin ja ehdottomasti unohtumaton reissu tehtiin vuosi sitten keväällä Japaniin <3 <3

7. Ranska: seuraavana kesänä teimme vielä pienen viikon reissun Ranskaan hyvien ystävien luokse. Ystävät saapuvat myös häihin paikalle - bienvenue à Finlande nous amies!

8. Latvia: viime syksynä ajoimme autolla Viron läpi Latviaan ja vietimme siellä muutaman päivän.


Yhdeksän maata!

Ja nyt kun lähdemme häämatkalle, tulee listaan vielä yksi lisää :)
Reissusuunnitelmasta tarkemmin seuraavassa postauksessa!